Stadin huudeil
Haluan kertoa tarinan. Tarinan Itä-Helsingin huudeilta. Kuinka ihmisiä siellä hakataan ja miten siellä vietetään joulut. Varsinkin Kontulassa. Tämä tarina (novelli) on erään nuoren pojan elämä. Poika kertoo itse tarinan.
-Janne missä sä olet ollut? kello on jo 11 yöllä! mutsi kysy mult heti ku menin himaa.
-Mitä se sulle kuuluu? Taasko sä olet kännissä? kysyin silt. Ei se sit enää vastannu mulle ja menin omaa huoneesee yläkertaa. Toivoin et Janika ois kirjautuneen galleriaa. Mut ei tietenkää. Heitin avaimet pöydälle ja menin suihkuu. Kuulin yhtäkkii ku mutsi huus: ''JANNE!!!'' eiks se tajuu et oon suihkus. Se vaa jatko huutamist. En vastannu sille mitää. Yhtäkkii joku hakkas suihku ovee.
- NO! Onks joku ongelma? Eksä huomaa et oon suihkus! huusin suihkusta, koska luulin et se oli mutsi.
- Janika tääl.. Mull on asiaa.. Meneeks sull kaua? Janika huus oven takaa. Mun sydän jätti yhe lyönnin välistä.
Hetken kuluttuu vastasin: `` ei mull mee kaua.. Istu vaik siihe mun sängylle``
Tulin nopee suihkust puin päälle ja menin mun huoneesee. Janika istu siin mun sängyl yhtä kauniina ku aina.
Menin istuu Janikan vieree. Se oli iha hiljaa.
- No öö.. Miks sä tänne tähä aikaa ilmestyit? Kysyin silt.
- No siis en mä voi himaankaa mennä, Janika vastas mulle.
- Miks?
- Koska en kestä olla siel. Ku se faija uus muija on alkanu vainoo mua..
- Jää tänne yöks, ehdotin Janikalle ja sen ilme oli vähän säikähtäny.
- Mitä sun mutsis sanois? Se sano sit vähä aja pääst.
- Ei sitä kiinosta se on hiuka nousus, sanoin Janikalle.
- No okei mä jään tänne, Janika suostu.
-Mennää takas ulos, ehdoti Janikalle.
-Okei, Janika sano kysyvästi.
- Venaa otan repu laitan sinne pari kannuu nii voidaa vähä taiteilla, sanoin Janikalle ja se vaa hymyili mulle takas. Lähettii Janikankaa meilt. Mentii rannalle spreijaa tägei.
- Tääl on Janne kylmä, Janika sano. Mietin mitä tekisin et sill ei oo kylmä. Laitoin kannun maahan ja menin sen luo ja halasin.
- Helpottaaks ? kysyin Janikalt.
- Joo, Janika sano. Yhtäkkii alko taivaalt tippuu valkosii hiutaleit. Janika alko itkee. Kysyin silt: `` miksä itket? `` Janika ei vastannu. Me vaa seistii siin kahestaa paikoillaa. Janiks piti must vaa tiukemmi kii ja mä siit.
Lähettii Janikankaa meille kävelee takasi, koska molemmat oli ihan jäässä. Meit vastaa tuli spurgu. Se yhtäkkii pysähty ja sano: '' hei kyyhkyläiset löytyiskö teiöt röökiä?'' molemmat käännyttii kattoo sitä ja Janikaa alko pelottaa. Sillä kun ei ole hyviä muistoja spurguista.
- Sori ei löydy röökii ku meist ei kumpikaa polta, sanoin sille spurgulle. Se alko tulee meit lähemmäs. Se hais iha hirveelle.
-Hei älkää jaksako mä tiijän et teil on röökiä. Mä Janne tunnen sun mutsis meen sanoo sille jos et heitä mulle röökii, spurgu sano.
Janika vetäs mut sen mukaa ja me mentii sit meille. Se spurgu jäi seisoo sinne rannalle. Ku päästii takas meille kello oli joku puol kaks yöllä. Janikaa väsytti ja päätettiin mennä nukkumaan. Janika tuli mun vierees nukkumaan. Aamulla nukuttiin pitkään. Kun me sit herättii tai mä luulin et me molemmat herättäis nii Janika ei ollut enään meillä. Yritin soittaa sille mut ei se vastannu eikä mitää. Oon huolissani Janikasta. Toivon vaa ettei sille oo käyny mitää.
(jatkuu huomenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti